Olemmeko me sivistyneitä.
Maksim Gorkin kysymyksiä.
Kirjoituksessaan Amerikan kansalle sanoi Maksim Gorki:
»Olemmeko me sivistyneitä vai emmekö? Minä luulen: emme. Me vaan teeskentelemme rakkautta elämää ja ihmisyyttä kohtaan, teeskentelemme kunnioitusta lakeja ja inhoa rikoksia kohtaan.
Jos minun naapurini esim. hyökkää jonkun kimppuun minun talossani ja minä kuulen uhrin hätähuudot ja tuskat enkä mene apuun, olenko minä sivistynyt?
Jos elän kylässä tai kaupungissa, jossa lukemattomia rikoksia, kuten murhia, ryöväyksiä y. m. tapahtuu joka päivä, mutta en tee mitään tukahuttaakseni rikoksia, olenko minä silloin sivistynyt?
Esimerkkejä siitä, että New York’in poliisi on ollut yhteydessä rosvojoukkojen kanssa ja ottanut vastaan lahjoja auttaakseen rikoksellisia, paljastettiin sikäläisissä sanomalehdissä joku aika sitten.
Jos siinä maassa, missä minä elän ja kasvatan lapsiani, voi tapahtua sellaisia kauhun tekoja, kuin esim. Venäjällä ja Turkissa ja kyllä tuomitsen ne teot, mutta lohdutan itseäni sillä, että minun omassa maassani on elämä kevyempää ja parempaa, ja siihen tyytyväisenä asetun rauhaani, olenko minä silloin todellakin sivistynyt ihminen?
Kansa, jonka sydäntä ei liikuta veljeys eri kansakuntain välillä, se ei ole sivistynyt, se on vielä villi.
Kansa, jota asettuu levolle, vaikka kaikki ympärillä värjääntyy vereen ja tukahutetaan väkivaltaan, ei ole sivistynyt; se on yksinkertaisesti eläin.
Ihmiset ovat veljiä. Se, jolla on tunne, ei voi jäädä välinpitämättömästi veljensä murhasta, olkoon hän sitten englantilainen, juutalainen tai venäläinen.
Maailma on yhtä hyvin kaikkia varten, jokaisella on oikeus sen lahjoihin ja iloihin. Enemmän rakkautta ja ymmärtämystä — se tekisi meidät todella sivistyneiksi.»
Oikeus no 1B 7.12.1906.
