Juoppous ja omatunto.
Eräänä päivänä, kun kävelin alas katua, kuljin muutamien ajurien ohi, ja siinä ohikulkeissani kuulin erään heistä sanovan:
”Ei, luonnollisesti, kun ollaan selviä, niin hävetään tekemästä sellaista!”
Siis: kun ollaan selviä, niin hävetään tekemästä sellaista, mikä juopuneessa tilassa näyttää täysin oikealta. Tässä onkin meillä yksi pätevimmistä syistä siihen, että ihmiset tuntevat juovuttavain aineiden tarvetta — näitä käyttävät he joko häpeän tunteesta vapautuakseen, kun ovat toimineet omaatuntoa vastaan, tai myöskin saavuuttaakseen tilan, jossa voidaan tehdä jotain, jota omatunto vastustaisi, mutta jota ihmisen pahalla luonnolla on halu tehdä.
Raitis mies häpeää siveettömyyttä, häpeää varastamista ja murhaamista. Mitään tästä ei häpeä juopunut mies. Jos sentähden mies haluaa tehdä jotain, jonka omatunto tuomitsee, niin juo hän ensin itsensä humalaan.
Mutta ei ainoastaan silloin juoda kun halutaan tehdä paha teko, vaan myöskin silloin, kun tahdotaan nukuttaa omatunto.
Kaikille on tunnettua, että juovuttavain juomain käyttäminen on tarpeellista, kun omatunto syyttää ja se halutaan saattaa vaikenemaan. Niin, jokainen tietää, että juopunut mies saattaa tehdä tekoja, joita raitismies tuskin uskaltaa ajatella.
Kun ajatellaan vakavasti ja käytännöllisesti tätä kysymystä — koettamatta etsiä verukkeita — niin on selvää, että niinkuin tilapäinen, suurimääräisempi juovutusjuomain käyttö kukistaa omantunnon äänen, niin täytyy myöskin pitempiaikaisella säännöllisellä käyttämisellä olla sama vaikutus. Juovuttavain aineiden vaikutuksenalaisena tehdään murhia, varkauksia ja väkivallantöitä; sanotaan sanoja, joita muutoin ei lausuttaisi; ajatuksia ja tunteita syntyy, joita muutoin ei esiintyisi.
Jos sellaisten aineiden käyttäminen on välttämätön tekemään kuuroiksi varkaiden, ryövärien ja muiden pahojen ihmisten omantunnon, niin tulevat ne välttämättömiksi kaikille, jotka tahtovat antautua omantuntonsa tuomitsemiin tekoihin.
Muutamalla sanalla sanoen: ei ole epäilystäkään siitä, että huumausaineiden käyttö suuremmassa tai vähemmässä määrässä, niin yhteiskunnan korkeimmissa kuin alhaisimmissakin piireissä, riippuu yhdestä ja samasta vaikuttimesta — nimittäin omantunnon vaientamisen tarpeellisuudesta.
Leo Tolstoi
Joutohetki 5/1910.
