teoksen alkuun
Eugéne de Mirecourtin Masaniello päättyy kesken Ahti-lehdessä. Vuoden 1880 viimeisessä numerossa 51 30. joulukuuta ilmoitetaan tarinan jatkuvan ja seuraavaksi alkavan kahdeksannentoista luvun. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu.
Vuodenvaihteessa 1880/81 Ahdissa tapahtuu muutoksia. Kristiinankaupungissa Ahti, aaltojen kuningas -nimellä ilmestynyt lehti muutti Vaasaan (Nikolainkaupunkiin). Painopaikka pysyi Kristiinassa Kansallis-Kirjapainossa. Muuton syyn arvaa, pienessä ruotsinkielisessä kaupungissa suomenkieliselle lehdelle oli tilaajia vähän.
Vaasassakaan lehti ei niitä saanut ja 16. huhtikuuta 1881 ilmestyneessä vuoden kolmannessatoista numerossa toimittaja, kansakoulunopettaja J. D. Lampinen kertoi lehden loppuvan "tilaajain vähyyden" vuoksi. Lukijoita hän kehotti siirtymään Vaasan lehden lukijoiksi, ja toivoi edistäneensä suomalaisuuden asiaa ainakin jotenkin eteenpäin.
Eugéne de Mirecourtin Masaniellon loppuvaiheet jäivät siis tuolloin (ja nytkin) suomalaisilta lukijoilta arvoitukseksi, joskin päähenkilön tulevasta surkeasta kohtalosta vihjataan jo aikaisemmin.
Masaniello, Tommaso Aniello (1622-16.7.1647), on todellinen henkilö Napolin historiasta. Hän johti Palermosta alkanutta kapinaa Arcon herttua Rodrigo Ponce de Leónia (1602-1658) vastaan heinäkuussa 1647. Kapinan viimeinen sytyke oli, kuten romaanissakin, hedelmävero.
Toinen päähenkilö Isabella ei ole historiallinen hahmo, vaikka samannimisiä prinsessoja ja kuningattaria Espanjan historia tunteekin. Historiallinen Masaniello oli naimisissa, joten rakkaustarina on fiktiota, romanttinen lisä vallankumouksen pyörteisiin.
Sivuhahmoista taiteilija Salvator Rosalla (1615-1673) on vastineensa todellisuudessa, ja Espanjan kuninkaana oli tosiaan Filip IV (1605-1665).
Eugéne de Mirecourt (1812-1880) on kirjallisuuden historiassa unohduksiin jäänyt kirjailija, lähinnä hänet muistetaan kiistoistaan Alexandre Dumas'n vanhemman (1802-1870) kanssa. De Mirecourtin tuotanto on laaja, ja edusti heinäkuun vallankumouksessa (1830) muodostetun kuningaskunnan ajan suosituinta kirjallisuuden lajia - siis Alexandre Dumas'n vanhemman synnyttämää jatkokertomusmuotoista historiallista romaania.
Masaniello ei ollut de Mirecourtin nosto historiasta romanttisen kertomuksen päähenkilöksi. Masaniellon oli tehnyt kuuluisaksi Auberin ooppera Porticon mykkä (ensiesitys 1828 Pariisissa). Oopperaa esitettiin Helsingissä Nya Teaternissa 1877-78 ilmeisellä menestyksellä (Den stumma från Portici).
Masanielloa sivuavia kertomuksia oli aikaisemmin julkaistu Kuopio Tidningissä (Gaudonniere. Porporina, 8.4.1852) ja Helsingfors Dagbladissa (Bergsöe. Pillone, 1875). Ainakin ruotsinkielisille Masaniellon tarina oli siis tuttu. Myöhemmin 1800-luvun lopulla isänmaalliset ja 1900-luvun alussa työväenlehdet mainostivat Carl Snoilskyn runoa Masaniellon tarantella sopivana lukemistona ja lausuntakappaleena.
Napolilainen kalastaja antoi lempinimensä suomalaiseenkin käyttöön. Virallisessa lehdessä kesäkuussa 1880 kerrotaan erään kruununorin olleen nimeltään Masaniello.
Ahti-lehteen Masaniellon suomensi ilmeisimmin sen toimittaja Joh. Dom. Lampinen.
