Ensimmäinen uni.
Ikivanha satu,
kertonut Chr. A. Houn
Itämaisten kansojen keskuudessa kulkee satu, että kun Jehova oli luonut kaikki, ainaisimmasta korkeimpaan — ihmiseen — vetäytyi hän takaisin korkeihin saleihinsa lepäämään; mutta elämänpuun alla keskellä Edenin yrttitarhaa lepäsi ihminen — mies ja vaimo — syvässä unessa; ja äsken luodun maan yläpuolella liitelivät alku-ainesten henget ottaaksensa koko luomakunnan haltuunsa.
Vihdoin tulivat hekin Edenin yrttitarhaan: ja viimeisimmin, otettuansa kaiken tämän huostaansa, löysivät he Jumalan kuvan — miehen ja vaimon — ja nuo korkeat henget hämmästyivät.
— Täällä me löydämme maailmankaikkeuden ilmiluotuna ja kerättynä yksinkertaiseen muotoon! huudahtivat henget hämmästyneinä. — Mitä on meidän tehtävä? Kaikenisä käski meidän ottaa koko luomakunnan haltuumme — mutta koskeekohan tuo käsky myöskin noita korkeita olentoja, jotka ovat meitä paljo täydellisemmät?
Sitte he pitivät neuvottelua keskenään, epäilivät suuresti rohkenisivatko tunkeutua tuohon täydelliseen ihmiseen.
Ja yhä vielä he epäilivät ja puhelivat siitä, kun taivaallinen valo heitti jumalallisen loisteen yli yrttitarhan, ja Jehova tuli leponsa jälestä kävelläksensä Edenin yrttitarhassa ihmisparin seurassa. Korkein kaikista kutsui Aatamia, mutta ei saanut vastausta.
Joka kerta kun ääni kuului puutarhassa, näkivät nuo odottavaiset henget sitävastoin, että väkevä vavistus kulki läpi ihmisen, tämän kuitenkaan voimatta irroittautua unen syleilystä.
Nyt tuli Jehova ja nähdessään epäilevät henget ja ihmisparin kuolontapaisen syvän unen, hän ymmärsi miten asianlaita oikein oli.
— Miten? sanoi hän. — Te ette olekaan antaneet voimanne virrata ihmisen läpi, niinkuin minä käskin teidän tehdä.
— Kaikkien henkien hyvä isä! sanoi valkeuden henki. — Me olemme tehneet niinkuin sinä käskit kaikelle luomakunnallesi; mutta nämä eriskummalliset olennot olivat niin sinun näköisiäsi, ettemme tienneet, olivatko ne sinun luomiasi tai eivät. Samoin kuin sinäkin, näyttävät hekin olevan täydellisiä. Tuolla meidän silmäimme edessä lepää kaksi olentoa — ja ne kaksi ovat yksi olento! Jos toisen poistaa, ei toinen ole mitään! Ei, erotettuna ei tuo eriskummallinen kaksoisolento ole hetikään niin täydellinen onnessa kuin vähäpätöisin eläin — mutta yhdessä ovat he kaksi yksi olento; ja tämä olento on koko maailman heijastuskuva. Kuinka me silloin saattaisimme käsittää, että sama käsky, joka koski ilmaa, merta, maata ja kivennäisaineita samoin kuin kaikkia eläimiäkin maan päällä ja metsissä kaikkia yrttejä ja puita, myöskin koskisi tätä täydellistä olentoa? Kaikki esineet sinun luomakunnassasi ovat kuitenkin sanomattoman paljo ihmistä alempana.
Silloin puhui Jehova ja sanoi:
— Lyhytnäköiset henget! Kuulkaa minun sanani ja oppikaa tulevaisuudessa olemaan minun käskyilleni kuuliaisempia! Te kuulitte minun teille antamani käskyn: Menkää ulos maailmaan ja täyttäkää kaikki minun kätteni työ teidän olennollanne, jokaisen lajinsa ja tarkoituksensa mukaan. Te menittekin kaiken luomakunnan yli, ja mihin tulittekaan, teitte minun käskyni mukaan, ja kaikki oli hyvin — kaikki elää nyt minun suunnitelmani ja tahtoni mukaan, mutta kun te tulette minun lempilapseni ihmisen luo, unhotatte te minun selvän sanani; siksipä ei hän myöskään herännyt, kun minä kutsuin; mutta kutsuissani — jonka hänen tuli kuulla — hän sai kahdenkertaisen luonnon, sentähden ettette vielä olleet häneen tunkeutuneet ja ottaneet hänen luontoaan haltuunne. — Jos olisitte tehneet minun käskyni mukaan kaikessa totellen, olisi ihmisten lasten ollut sangen hyvä, mutta nyt he ovat kuulleet minun ääneni, ennenkuin olette muodostaneet ihmiskunnan; sentähden täytyy ihmisen läpikäydä ja kärsiä paljon, ennenkuin hän voi toteuttaa sen korkean tarkoituksen, jonka minä olen hänelle määrännyt. Niin, koetusaikanaan — kunnes minä olen pannut hänen kaksoisluonteensa valtani alle — on hän oleva onnettomin kaikista minun luomistani olennoista, sillä nuo kaksi hänen luonteensa osaa tulevat olemaan riidassa. — Mutta tehkää nyt mitä olen teille sanonut!
Ja tuskin olivat henget tunkeuneet ihmisen läpitse, ennen kuin Aatami ja Eeva heräsivät ja kävelivät ympäri suuresti iloiten.
Mutta Jehovan oli tuon henkien tottelemattomuuden tähden tehtävä uusi luonnos ihmisten onnea varten, josta tuli aivan toinen, kuin tuo alkuperäisesti ajateltu.
Tällainen on satu ensimmäisestä unesta ja ihmisen luonnosta.
Suomen Kansa no 28 20.2.1901.
