Lappalaisten kirkko Alkkulassa. Ylitornion pitäjän takalistolla noin 5 kilometrin päässä Alkkulan kirkolta itäetelään on korkea ja laaja vaara, Reväsvaaraksi kutsuttu. Keskeltä vaaraa kohoaa korkea kukkula, joka on kivien ja mullan peittämä ja jonka kupeilla kasvaa vaivaismäntyjä ja koivuja. Sitä kutsutaan Isoksi laeksi, ja sen huipulta on mitä suurenmoisin näkö-ala pohjoiseen ja länteen. Aavasaksakin, joka Isolta laelta on länsipohjoisessa, näyttää vähäpätöiseltä kukkulalta jättiläisvuoriston keskeltä.
Kansan suusta olen kuullut seuraavan tarinan Reväsvaaran historiasta. Ja vaikka tarina on voinut aikojen kuluessa muuttua ja mureta, näyttää kuitenkin siltä, että siinä alun pitäen on tottakin ollut. Mutta koska olen huonompi kertoja kuin Viinamäen Jusso-vainaja, niin annan hänen kertoa sen, minkä hän oli kuullut olleilta sukupolvilta.
* * *
Satuimme kerran mainitun Viinamäen Jusson kanssa syksyisenä päivänä nousemaan Reväsvaaralle, kun olimme metsään jääneitä lampaita etsimässä. Silloin poikkesimme lappalaisten kirkolle. Se on Reväsvaaran Ison laen eteläpuolella, heti laen alla, niin että pohjoiseen päin peittää näköalan juuri laen kylki. Siinä on vanhojen kuusten ja koivujen keskellä pienonen kivinen aitaus ja tätä aitausta sanotaan Lappalaisten kirkoksi. Se on melkein ympyräinen ja sievistä mukulakivistä tehty. Nykyinen nuori polvi kokoontuu sinne valoisina kesäöinä tanssimaan ja juuri tämä lappalaisten entinen pyhättö on tanssilavana. — Tässä he ovat Jumaliansa palvelleet, — virkkoi Juho. Tässä on ennen vanhaan ollut jonkunlainen kivinen — valkoisista laakakivistä tehty — alttarikin, mutta nuorempi polvi on sen hävittänyt.
— Kertokaapa kuinka lappalaiset täältä poistuivat pohjoiseen — Lappiin.
— Olen siitä ennen nuorena kuullut. Oli ollut tässä lappalaisilla päämajansa ja vakituinen asuntonsa ja tämän vaaran kupeilla oli ennen lappalaisten kuningas porolaumoinensa asunut. Silloin ei vielä jokivarrella asunut ketään eikä täällä heidän rauhaansa kukaan häirinnyt. Ne eivät tienneet mistään maanviljelyksestä, mutta kotonsa ja polttopuunsa he rakensivat kivisillä kirveillä*), joita täältä on kaksi löydetty. Ja tuolta lähteen vierestä löydettiin kauha, joka oli samanlaista sinervänharmaata kiveä kuin kirveetkin.
— Vaan mistä Jusso tietää ne lappalaisiksi, jotka tässä asuivat? — No, kuuntelehan! Olisivat ne jotakin kylväneet jos muita olivat. Vaan eipä kylväneet eikä kyntäneet. Lihaa söivät, lähteestä veden ottivat ja tuossa Ison laen kyljessä on heidän haltijansa asunto. Mutta kun haltija muutti ynnä lappalaisten kanssa Lappiin, niin on haltijan asunto kasvanut maata ja metsää täyteen.
— Minkä tähden sitten muuttivat?
— Sepä se. Hätä ja pelko käski. Eivät muutoin olisi hennoneet jättää näin suojaisaa paikkaa ja näin laajoja jäkälämaita, jossa tuhansille poroille oli ruokaa. Mutta pelästyivät, pakoon menivät tuntureille ja kivisen kirkkonsa tähän jättivät.
— Kuka se heitä ahdisteli?
— Oli outo, valkeaverinen ja pitkä mies kerran noussut tälle vaaralle kesän alussa, Urvon aamuna. Lappalaiset olivat kevätkalassa eikä heidän kirkkoansakaan ollut kukaan vartioimassa ... Outo, vankka ja vaaleaverinen mies oli tähän likelle, aivan parhaalle, lämpimimmälle päivän rinteelle, kaivanut pellon, kylvänyt siihen ohraa ja pannut puisen aidan ympärille ... Kun lappalaiset palasivat kevätkalasta, näkivät he vieraan käyneen heidän kirkossaan ja tehneen tarpeensa heidän pyhimpään paikkaansa ... Ja kun näkivät pellon ja aidan siinä ympärillä, niin ymmärsivät, että vierasta kansaa oli lähellä ... Siitä pelästyivät jo. Ja kun heidän kuninkaansa oli käynyt jokivarrella vaanimassa, oli hän tuonut sanoman, että pitkiä valkea verisiä miehiä oli iso liuta joen rannalle asettunut ja somanlaisia peltoja valmistelivat. Aseita ja neuvoja heillä oli ...
Silloin päättivät lappalaiset paeta yhä pohjoisemmaksi ja niin kiire tuli, että kun oudon miehen ohra alkoi kypsyä, ei heistä enään näkynyt yhtään näillä mailla ... Ja sillä lailla on sitten maanviljelys kulkenut yhä pohjoisemmaksi ja lappalaiset ovat sitä mukaa pienenneet ja vähenneet kuta pohjoisemmaksi ovat tulleet ...
Näin kertoi Viinamäen Jusso. Ehkä tuossa lappalaisten vanhassa pyhätössä olisi tutkijoille jotakin mieltäkiinnittävää. Sillä voihan olettaa lappalaisten uhripaikan siinä olleen.
*) Kirveet samoin alempana mainittu kauha ovat kuulemma lähetetyt v. 1882 Helsinkiin Muinaismuisto-Yhdistykselle.
Väinö Kataja.
Kotiseutu no 10 1.5.1910.
