Rauhantuomarin edessä.
Kirj. Gorbunow
Kohtaus oikeuden istunnossa Pietarissa. Syytettyinä seisoo kaksi kauppa-apulaista.
Rauhantuomari: Teitä syytetään siitä, että olette voidelleet Marja-ravintolan palvelijan kasvot sinapilla...
Ensimmäinen syyt.: Olimme kyllä kuohuksissamme — se on totta.
Rauhantuomari: Olette särkeneet peilin...
Ensimmäinen syyt: Kaikesta siitä on maksettu ja pojalle on annettu mitä tuleva on.
Rauhantuomari: Te siis tunnustatte itsenne syyllisiksi?
Ensimmäinen: Mikä tässä on minun syyni? ..Jos minä omilla rahoillani...
Rauhantuomari: Olitteko te mukana?
Toinen syyt.: Aivan niin!..
Rauhantuomari: Tunnustatteko itsenne syylliseksi?
Toinen: En millään tavalla!
Rauhantuomari: Pöytäkirjassa seisoo, että te...
Toinen: Mitäs siitä, parilla parinkymmenkopekaisella kirjoitan minä minkälaisen pöytäkirjan tahansa.
Rauhantuomari: Älkää käyttäkö tuollaista puhetapaa.
Toinen: Ei tässä mitään puhetapaa ole.
Rauhantuomari: Kertokaa, kuinka asia oli.
Asianomainen: Rahoja, joista he puhuvat, en minä ole saanut. Mutta siitä, että kun he tulivat ja olivat muun muassa humalassa ja käskivät heti, että seljanka ja iso karahviini ja vähän myöhemmin pullo viiniä. Juuri kun olivat ryypänneet, niin heti rupesivat rehentelemään.
Ensimmäinen: Jos minä sinulta voitelin kasvot...
Rauhantuomari: Olkaa vaiti!
Ensimmäinen: Niinkuin haluatte, mutta hän valehtelee kaikki...
Asianajaja: Sallikaa, että teen todistajalle yhden kysymyksen.
Rauhantuomari: Kuka te olette?
Asianajaja: Syytettyjen asianajaja.
Rauhantuomari: Myöhemmin.
Asianomainen: Heti rupesivat rehentelemään ja minua raatelemaan.
Rauhantuomari: Kuinka raatelemaan?
Asianomainen: Hiuksista.
Rauhantuomari: Kumpiko heistä?
Asianomainen: He molemmat.
Ensimmäinen: Itsessään nämä ovat kaikki pikkuasioita.
Asianajaja: Sallikaa minun tehdä todistajalle yksi kysymys.
Rauhantuomari: Johan sanoin teille, että myöhemmin.
Asianomainen: No niin, sen jälkeen rupesivat voitelemaan minua sinapilla. Eräs vieraista sitten sanoikin: Mitä te herrat kauppiaat teette vallattomuutta, mutta he vastasivat, että omilla rahoillammehan me.
Rauhantuomari: Niinkö asia oli?
Ensimmäinen: Saattaa olla — minä olin erittäin ryypännyt — en muista. Mutta jos niinkuin voideltiinkin hiukkasen — niin suurta hätää ei siinä ole; jos me olisimme tärpätillä voidelleet hänet... ja maksettiinhan me siitä rahat. Jos haluatte, niin syylliseksi jään minä.
Rauhantuomari: Entä te!
Toinen: Me pysymme kertomuksessamme.
Asianajaja: Saako nyt asianajaja?
Rauhantuomari: Saapi.
Asianajaja: Herra rauhantuomari! Puhdassydäminen katumus, joka oikeudessa esitetään, uuden lakiasetuksen nojalla heikontaa. ..Laki sallii teidän tuomita sisällisen vakaumuksenne mukaan, ja sentähden pyydän minä teitä tuomitsemaan päämiestäni sisällisen vakaumuksenne mukaan. Minä kiellän tässä olleen jonkun rikoksen. Minä olen kauan palvellut hyväntek...
Rauhantuomari: Sallikaa, herra asianajaja. Missä kunnossa te olette?
Asianajaja: Kuinka?
Rauhantuomari: Missä kunnossa te olette tullut tänne.
Asianajaja: Missä niin?
Rauhantuomari: Minä sakotan teitä kolmella ruplalla. Suvaitkaa astua ulos.
Asianajaja: Nopeasti, oikeudenmukaisesti ja armollisesti teidän tuomionne lankeaa.
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 5 2.11.1907.
