(Venäläinen satu.)
Kävelipä kerran kuningas kadulla.
Saapui silloin kerjäläinen kuninkaan luo almua anoen. Mutta kuningas ei antanut almua hänelle.
"Herra kuningas", sanoi silloin kerjäläinen, "sinä olet kai unohtanut, että Jumala on meidän kaikkien isämme? Olemme kaikki veljiä ja meidän on siis jaettava kaikki keskenämme."
Sanat kuullessaan pysähtyi kuningas.
"Puhut totta", lausui hän, "me olemme kaikki veljeksiä ja meidän on tasattava kaikki tavarat."
Ja hän antoi kultarahan kerjäläiselle.
Kerjäläinen otti sen sanoen:
"Vähänpä annoit minulle! Onko tämä olevinaan veljellistä tasajakoa? Itse omistat sinä miljonan kultarahaa ja annat kuitenkin vain yhden minulle."
"Se on totta", vastasi kuningas, "että minulla on miljona kultarahaa ja sinä sait vain yhden ainoan. Mutta minullapa onkin yhtä monta veljeä kuin kultarahaakin omistan."
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti n:o 15 18.4.1908.
