Kongovaltio ja koneenkäyttäjät.
Useiden kyselyjen johdosta, joita on saapunut Suomen koneenkäyttäjäliiton paikanvälitystoimistolle Kongovaltion koneenkäyttäjäin paikoista y. m., katson velvollisuudekseni tässä muutamalla sanalla tehdä selvää asiasta.
Kongovaltio, joka on Belgian kuninkaan hallituksen alainen, löytyy Keski-Afrikassa päiväntasaajan kohdalla ja käsittää laajan alueen Kongojoen ympärillä, joen suusta ja alajuoksun seudusta itäänpäin Tanganjika järveen asti. Suurinta osaa tätä, niinkuin koko Kongoaluetta, peittävät isot aarniometsät, joihin bantuneekerit ovat hakanneet aukeita, missä heillä on kylänsä ja niiden ympärillä banaaneja ja öljypalmuja sekä maissi- tai durravainioita. Myös viljelevät he maniokkia ja bataatteja.
Läheiseen metsärajaan on joku monista kääpiökansoista pystyttänyt keilamaiset ruohomajansa, ja he hankkivat bantuneekereille metsän riistaa sekä ovat heille sotapalveluksessa ja saavat heiltä palkakseen viljaa ja hedelmiä.
Kongon oikeanpuolisen lisäjoen Uellen seudussa asuvat monbuttu ja njam-njam nimiset neekerikansat, jotka ovat korkeammalla kehityskannalla ja viljelevät hyvin maatansa. Kuitenkin he ovat kannibaaleja.
Tärkeimmät vientitavarat Kongovaltiosta ovat: norsunluu, palmuöljy, kautsukki ja kahvi.
Tätä varten kulkee joella höyrylaivoja, ja rautatie on rakennettu rantaa pitkin ohi niiden monien vesiputousten, jotka ovat ylätasangon reunassa. Pitkin jokea on perustettu kauppapaikkoja n. s. asemia.
Sisämaasta kuljetetaan tavarat näille asemille, joista laivat sitten vuorostaan kuljettavat ne maailman markkinoille. Juuri näihin laivoihin tarvitaan koneenkäyttäjiä. Ja koska maan alkuasukkaat ovat vielä hyvin alkuperäisellä kannalla, niinkuin useimmat pakanakansat vielä ovat, niin on luonnollista, että kaikkein vähin on heidän joukossaan konemiehiä.
Senpätähden on Belgian hallitus, jolle laivatkin kuuluvat, pakotettu muualta mailmasta hankkimaan sinne koneenkäyttäjiä.
Epäterveellisen, kuuman ja kostean ilman-alan vuoksi ei näiden koneenkäyttäjien sallita olla siellä kauemmin kuin korkeintaan kolme vuotta kerrallaan, jolloin heidän on palattava joksikin aikaa Eurooppaan hoitamaan terveyttään. Useimmat eivät enää palaakaan takaisin.
Tällä tavalla, kun joka kolmen vuoden perästä on miehistö uusittava, tarvitaan iso joukkokoneenkäyttäjiä pitämään liikettä pystyssä. Niitä värvätään joka maanosasta, etenkin Skandinaavian maista, joista koneenkäyttäjistä kuuluu enimmin pidettävän.
Onpa täältä Suomestakin jo likemmä parikymmentä koneenkäyttäjää siellä toimissa. Heitä on toimittanut sinne eräs Kongovaltion asiamies Antverpenissa, herra Hedgrén, jonkun täkäläisen paikanvälitystoimiston avulla.
Viime vuoden alussa pyysi sama herra Hedgrén erästä meidän koneenkäyttäjistämme Antverpenlssa toimimaan niin, että hän saisi tarvittavat koneenkäyttäjät Kongoon Suomen koneenkäyttäjäliiton paikanvälitystoimiston välityksellä.
Mielihyvällä otin asian vastaan, ja lupasin kirjeessä herra Hedgrénille toimittaa hänelle koneenkäyttäjiä sen mukaan kuin tarvis vaatii, pyytäen samalla tietoja palkkaehdoista, matkasta, matkakustannuksista y. m. asiaan kuuluvista seikoista.
Tähän, eikä kahteen seuraavaankaan kirjeeseen ole vielä saapunut vastausta, vaikka on kohta jo vuosi kulunut. Siis on herra Hedgrén suvainnut vaan laskea leikkiä k.k:jien kustannuksella, mutta uskon, ettei ole kaukana se aika, jolloin ei hra Hedgrén paremmin kuin joku muukaan saa koneenkäyttäjiä muuten kuin Liiton välityksellä.
A. Lavi.
Aikakauslehti koneenkäyttäjille ja veturimiehille Suomessa 1/1909.
