Eräässä Leopoldvillessä ilmestyvässä sanomalehdessä luetaan seuraava uutinen: 14:nä päivänä helmikuuta 1906 tapahtui Kasaijoella Kongossa ikävä tapaturma, peräpyörälaiva ”Roi de Belges” kaatui nim. matkallaan Leopoldvillestä Luganipoon. Laivassa oli täysi lasti, 5 valkoihoista ja puolisataa mustaa matkustajaa paitsi laivaväestöä, johon kuului ruotsalainen kapteeni Eriksson, suomalainen koneenkäyttäjä Breitholtz ja 25 neekeriä. Vesi oli juuri korkeimmillaan, joten virta oli kova synnyttäen 9—10 metrin läpimittaisia pyörteitä. Tällaiseen pyörteeseen laiva kaatui sekä jäi aluksi vedenpinnalle kellumaan köli taivasta kohden. Kapteeni ensiksi onnistui pääsemään laivan pohjalle sekä auttamaan sinne kolme valkoihoista sekä muutamia neekeriä. Haaksirikkoiset pysyttelivät 2 tuntia laivan pohjalla, mutta kun laiva pari kertaa oli pyörähtänyt ympäri, upposi se, jolloin pari henkilöä hukkui, mutta kapteeni Eriksson, ruotsalainen Olin ja muutamat neekerit rupesivat uimaan jokea alas. Metrin syvyiselle hiekkasärkälle pysähtyivät belgialainen ja neekerit jääden siihen seuraavaan iltaan. Yön aikana krokodiilit sieppasivat yhden neekerin. Kapteeni Eriksson ja Olin jatkoivat uintiaan koko yön hiekkasärkältä toiseen sekä vielä seuraavan päivän keskipäivään asti, jolloin he pysähtyivät eräälle hiekkasärkälle, koska Eriksson ei luullut jaksavansa pitempiä ponnistuksia. Olin virkumpana jatkoi uimistaan ja pyysi kumppaniaan jäämään paikalleen siksi kunnes hän hankkisi veneen.
Mutta tuskin oli Olin uinut vähän matkaa kuin hän katosi veden alle päästäen sydäntä vihlovan huudon; krokodiili oli siepannut hänet. Kun Eriksson oli tointunut ensi säikähdyksestään, jatkoi hän uimista ja pääsikin vihdoin rantaan, jossa oli iso neekerikylä. Neekerit kyllä huomasivat hänet ja kuulivat avunhuudot, mutta eivät välittäneet hänestä sen enempää, vaikka hän lopuksi vaipui tiedotonna rannalle.
Sill’aikaa oli suomalainen koneenkäyttäjä Vilho Breiholtz, joka kohta onnettomuuden tapahduttua oli 9 neekerin kanssa pelastunut rantaan, saapunut 7:n tunnin vaelluksen jälkeen aivan alastonna eräälle asemalle ”Pokala” ja sieltä saanut veneen. Tällä hän sitte sousi jokea alas Museliviin ja pakoitti neekerit pelastamaan sekä belgialaisen ja Erikssonnin. Hukkuneiden neekerien lukumäärä oli 40. Saattaa ajatella haaksirikkoisten kärsimyksiä: ensiksikin yöllinen uiminen monine vaaroineen ja päivällä tropiikin paahtama aurinko, jota vastaan heillä ei ollut minkäänlaista suojaa.
Aikakauslehti koneenkäyttäjille ja veturimiehille Suomessa 12/1906.
(tämä on julkaistu taustaksi Suomalaiset Kongossa -jutulle)
