Matti Kurikka - Avio-kysymys Malkosaarella


Avio-kysymys Malkosaarella.










Amerikan länsirannalla Tyynessä meressä on Malkosaari, johon täältä muuttanut kirjailija Matti Kurikka on perustanut suomalaisen siirtolan.

Siirtolaiset nimittävät itseään Kalevan kansaksi ja tarkoitus on tällä saarella toteuttaa kooperatiivistä aatetta, jonka tunnussana on kaikkein yhteistyö, kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kun näin perustetaan uutta yhteiskuntaa, johon ei kernaasti sallittaisi vanhan järjestelmän varjopuolia, on tietysti aviokysymyskin tullut pohdinnan alaiseksi. Elinkautinen avioliitto näet on kerinnyt näyttämään niin paljon varjopuolia, että on ruvettu miettimään jos kenties uusissa yhteiskuntaoloissa, joissa kaikkien toimeentulo on turvattu, jotakin parempaa voitaisiin sen sijalle asettaa.

Kalevankansan presidentti, Matti Kurikka on ehdottanut, ettei uudessa siirtolassa miestä ja naista sidottaisi yhteen valalla, joka valitettavasti useimmin rikotaan, vaan saisivat asianomaiset vapaan valinnan kautta yhtyä ja erota. Tämä ehdotus on Kalevankansan keskuudessa ynnä muualla herättänyt eloon vastaväitteitä, joihin sitten Kurikka on »Aika»-lehdessään vastannut. Niinpä kirjoittaa hän viimeksi tänne saapuneessa numerossa:


„Niinkuin kapitaali esiintyy yhteis-kuntajärjestyksen turvana ja kirkko totuuden turvana, niin esiintyy avioliitto siveellisyyden turvana. Kun pappi tahi viranomainen vaan sitoo miehen ja vaimon yhteen, niin silloin ne kaksi muka ovat siveellisiä olentoja, vaikka harjottaisivat mitä irstaisinta sukuviettinsä väärin käytöstä. Mutta jos kaksi puhtaan rakkauden ja luonnonomaisen aviovalinnan vaikutuksesta yhtynyttä ihmistä ilman ulkonaisia temppuja ja vieraita miehiä päättävät yhtyä viettämään sopusointuista kaksoiselämää, niin voi kauheutta suurta!

Onko kirkollinen tahi valtiollinen avioliitto kasvattanut tosiaan sellaisia hedelmiä, että sen pyhyys niistä tunnettaisiin? Kuka takaa minulle, että edes 10 prosenttia avioliitoista ovat nykyisin sellaisia, että niitä voisi hedelmistään kiittää. Ja tämä ei koske yksinomaan siveellisyyttä, vaan sovinnollista elämääkin. Useimmat avioliitot ovat nykyaikana enemmän tahi vähemmän onnettomia siksi, että ne eivät rakennu todelliselle, pysyvälle rakkaudelle, vaan kaikenlaisille muille vaikuttimille.

Mikä on tästä tiedostamme siis ainoa johtopäätös?

l:ksi. Avioliitto ja siveys ovat kaksi eri asiata, niin kuin laki ja oikeuskin kaksi eri asiata ovat.

2:ksi. Avioliitto ja rakkaus ovat kaksi eri asiata, niin kuin kirkko ja totuuskin kaksi eri asiata ovat.

Mutta sillä ei ole sanottu, ettei kirkollinen avioliitto voisi olla sekä siveellinen, että sovinnollinen. Onhan niitä yksityisiä pappejakin, jotka koettavat olla hyviä ihmisiä, vaikka kirkko heitä kasvattaa pahoiksi.

Meille on siveys ja sovinto niitä, joille me arvon annamme, samantekevää löytyvätkö ne avioliiton sisä- vai ulkopuolelta, samaten kuin oikeus ja totuus ovat meille niitä, joille me arvoa annamme, samantekevää esiintyvätkö ne lakituvassa ja kirkossa tai niitten ulkopuolella".


Saman numeron alakerrassa on lähetetty kirjoitus, jossa ankarasti moititaan Kurikan ehdotusta avioyhteyden järjestämiseksi. Tähän vastaa K. muun muassa:


„Minä olen selvästi ja yksinkertaisesti osottanut, mikä ero on luonnollisen, vapaan avioliiton ja kirkollis-yhteiskunnallisen kahle-avioliiton välillä. Olen selittänyt, että avioliitto ja siveellisyys ovat kaksi eri asiata. Ja minä olen lausunut arveluni siitä, miten kehitys mahdollisesti — meiltä siihen lupaa kysymättä — tulee vastaisuudessa uusissa yhteiskuntaoloissa kulkemaan. Olen osottanut sellaista luottamusta suomalaisen naisen siveelliseen voimaan, ja hyvyyden ijankaikkiseen voittokulkuun, että en luule siinä olevani kenenkään muitten jälessä.

Jos se on teidän mielestänne omavaltaisuutta, että en pidä mahdottomana uusien aviosuhteitten kehittymistä, kun nainen on täydellisesti vapautunut miehen holhouksesta, niin pyydän teitä hyväntahtoisesti ottamaan huomioon, että on niitä ennenkin ollut jonkun verran toisistaan eroavia käsityksiä siveellisyysasioissa.

Mormoonit Amerikassa pitävät sitä siveellisimpänä miehenä, jolla on useita naisia kristillisessä avioliitossa.

Koko muhamettilainen maailma pitää sitä miehen jokapäiväisenä pyrintönä, että hän saisi itselleen edes neljä vaimoa.

Ranskalainen ja venäläinen „sivistynyt” halveksii sitä hienoihin piireihin kuuluvaa aviomiestä ja avionaista, joka ei uskalla maistaa kielletystä omenasta.

Penshabissa Aasiassa ei nainen ole siveellinen, jollei hän jaa naisellisuuttaan ainakin viidelle miehelle, kertoo muuan taatuimmista Aasian sisämaitten tukijoista.

No, ja se pyhä raamattu sitten. Mitenkä olikaan pyhän Taavetti kuninkaan ja Salomonin avioihanteitten laita? Ja eikö itse Jaakoppi pitänyt yht’aikaa kahta sisarusta, kuten piplian historiassakin kerrotaan.

Pahin on kuitenkin vielä sanomatta. Tiedättekö mikä moosekselaisen maailman aikana oli nuoremman veljen velvollisuus, jos vaimo ei päässyt äidiksi?

Mitähän olisitte sanonut, jos minä olisin pappien tapaa noudattaen kaivanut sen seikan esille ja ehdottanut sen „Jumalan sanan” mukaisena totuutena otettavaksi jälleen käytäntöön?

Kenties ette olisi kauhistunutkaan.

Mutta minulla ei olisi oikeus edeltäpäin sanoa, että jos, — minä sanon jos — tulee sellainen tapaus, että nainen inhimillisistä oikeuksistaan ja vastuunalaisuudestaan selvillä avoimesti sanoo, että hän on halunnut tulla ja päässyt äidiksi alistumatta kenenkään miehen pysyväksi omaisuudeksi, niin, — jos sellainen tapaus sattuu, minä olen ihmisenä ja kirjailijana valmis häntä puollustamaan.

Jos Jeesuksen korkein elämänohje on: „Mitä te tahdotte muitten teille tekevän, tehkää te heille”, ja me sen hyväksymme, niin sanokaa, ketä vastaan on tuo nainen silloin rikkonut. Ei ketään. Ei Jumalaa eikä ihmisiä vastaan!

Mutta hedelmistä te heidät tunnette! Siellä missä kristillinen nöyryys, sovinnollisuus, uhrautuvaisuus esiintyy, siellä löydätte te myös siveellisyyden. Mutta olkaa varma siitä, että missä panettelu, kiukku, suvaitsemattomuus pauhaa, siellä on epäsiveellisyyskin löydettävissä, olkoon se kuinka pyhän kirkollisen sakramentin verhossa hyvänsä".




Työmiehen illanvietto 5/1902.