— Näinä päivinä on Wenäjällä vietetty runoilija Pushkinin muistoksi juhlia sen johdosta että tänä vuonna on 100 vuotta kulunut hänen syntymästään.
Pushkin kaatui kaksintaistelussa, jonka historian on äsken kertonut ranskalainen kirjailija Charles Laurent.
Runoilijalla oli hyvin ihana, mutta uskoton puoliso. Eräs nuori ranskalainen osoitti erityistä kohteliaisuutta hänelle, ja Pushkinissa heräsi epäluuloja.
Hän tahtoi päästä asiasta varmaksi ja pääsikin seuraavalla tavalla.
Eräänä iltana, kun ranskalainen taas tuli Pushkinille vieraaksi, otti Pushkin, ikäänkuin ajatuksissaan, palasen nokista hiiltä, musersi sen sormiensa välissä hienoksi jauhoksi, niin että hänen sormensa päät tulivat mustiksi.
Yhtäkkiä sanoi hän: ”Miten tuo lamppu noin huonosti palaa?”
Hän meni vääntelemään ruuvia ja käänteli niin, että lamppu sammui. ”Minä otan heti valkean”, sanoi hän. Hän otti pimeässä vaimonsa pään käsiensä väliin, suuteli häntä otsalle ja meni toisesta huoneesta hakemaan valoa. Tultuaan takaisin näki hän vieraansa parrassa ja nenässä selviä nokisia merkkiä.
Hän vei sanaakaan puhumatta nuoren miehen kuvastimen eteen, osoitti hänen kasvojaan ja meni ulos. Seuraavana päivänä tapahtui kaksintaistelu, jossa Pushkin voitti.
Opiksi ja huviksi 19/1899.
