Ihminen.
Leo Tolstoi.
Jumala halusi luoda uuden olennon, olennon, joka yhdistäisi itseensä taivaan ja maan.
Mutta totuuden enkeli huudahti:
— Älä luo sitä! Se häväisee sinun pyhyytesi ja käyttää valhetta ja petosta maan päällä, niin että viekkaus vallitsee kaikkialla.
— Älä luo sitä! rukoili myöskin oikeuden enkeli. Siitä tulee julma olento, joka kiduttaa koko maailmaa ja rakastaa ainoastaan itseään. Siitä tulee kuuro toisten rukouksille, eikä se kuule rääkättyjen valituksia.
— Se raskauttaa maan verellä, liitti rauhan enkeli. Sen toiminnaksi tulee murha. Se hävittää sodalla maat, ja kuolemantuska ottaa sydämet asuinsijakseen.
Silloin synkistyi Kaikkivaltiaan otsa. Se olento, joka piti yhdistämän itseensä taivas ja maa, näytti mitättömältä ja inhottavalta. Ja hänen ikuisuudesta lähteneessä tahdossaan kypsyi päätös.
— En sitä luo.
Silloin lähestyi Kaikkivaltiasta hänen nuorin ja eniten rakastettu lapsensa, armeliaisuus, joka syleili Isän polvea ja anoi:
— Luo se kuitenkin! Jos kaikki muut sinun palvelijasi hylkäävät tuon uuden olennon, niin käyn minä sen luona. Minä suojelen sitä, ettei se poikkea totuuden tieltä. Minä johdatan sen sielun osanottavaisuuteen ja opetan sitä tuntemaan armeliaisuutta heikkoja kohtaan.
Silloin silisivät kurtut Kaikkivaltiaan otsalta ja hänen kasvonsa kirkastuivat. Se olento, jonka piti itseensä yhdistää taivas ja maa, syntyi ja siitä tuli Jumalan kuva. Kaikkivaltias vuodatti häneen henkensä ja sanoi: »Elä! Ja tiedä että sinä olet armeliaisuuden lapsi!»
Ja niin oli ihminen luotu.
Jokamiehen viikkolehti n:o 26 26.6.1909.
