Nuo pienokaiset. — Tyttö: »Setä kiltti, saanko minä seurata setää kotiin?»
Setä: »Miksikä sitä tahdot, tyttöseni?»
Tyttö: »Nähkääs, isä sanoi äsken, että sedällä on paljon karhuja, ja joll’eivät ne ole pahoja, niin tahtoisin minä mielelläni nähdä niitä.»
Kuumaa molemmin puolin. —Vanhus: »Tappelitteko te todellakin koko sodan ajan?»
Antti: »Kyllä, koko ajan.»
Vanhus: »Minä en tiennyt että te olitte mukana sodassa.»
Antti: »Enhän minä ollutkaan, minä olin kotona vaimoni luona.»
Metsästyshistoria sekin. — Sunnuntai-metsästäjä kerskaili »metsästysretkeltään» palattuansa ampuneensa ketun ja vielä lisäksi niin hyvin tähdätyllä laukauksella, että — koko pää oli irtautunut muusta ruumiista.
»No missäs sitten kettu on?» kysyttiin Nimrodilta.
»Niin, voitteko ajatella, että tuo kirottu eläin otti pään suuhunsa ja laputti matkaansa!»
Se olisi liian paljo. —Herra: »Niin, neitini, todellista huvia ei ole ilman naista.»
Nuori nainen: »Todellakin? Mutta miksi te ette siis mene naimisiin?»
Herra: »Hm, — niin suurta huvia minä en voisi kestää.»
Ennen ja nyt 1/1897.
