Mitenkä pyydetään sorsia Kiinassa
Mitenkä pyydetään sorsia Kiinassa. Sorsia metsästetään Kiinassa toisella tapaa, kertoo paljon matkustanut Mustata. Kiinalainen rakastaa sorsanpaistia, mutta harvoin hänellä on ampuma-aseita ja siksi hän on ratkaissut asian ottamalla linnut käsin, vieläpä sirottamalla suolaa niiden pyrstölle. Aluksi hän ottaa tusinan kurpitsoja ja vesimeloneja, tyhjentää niiden sisällön ja heittää eheät, tyhjät kuoret vesistöön, missä sorsain on tapa oleskella. Sorsat alussa katselevat muukakalaisia hyvin epäillen ja väistyvät kaikkialla niiden tieltä ihmetellen niiden aikeita. Mutta nähtyään etteivät nuo merkilliset vieraat tee mitään pahaa, etteivät ne räjähdä eivätkä millään tavoin menettele pahoin, ne rauhoittuvat ja pitävät meloneja luontoon kuuluvina, s. o. ne välittävät niistä enää viisi. Nyt on sorsan siten, että sen vaivoin saa luottamaan mihinkään, mutta jos se kerran onnistuu, se on aivan sokea luottamuksessaan.
Kun kiinalainen näkee että sorsat huolettomina uiskentelevat rauhallisten kurpitsain keskellä, hän valitsee uuden kurpitsan, suuremman kuin muut, tyhjentää sen ja panee päänsä siihen. Tehtyään tämän hän riisuutuu, sitoo vyön vyötäreilleen, astuu veteen jossakin sorsille salatussa kohdassa, antaa ainoastaan kurpitsan näkyä veden yläpuolella sekä lähestyy sorsaparvea, huojuttaen päätä hiljoilleen sinne tänne. No niin, sorsat sanovat toisilleen, tuolla tulee vielä keltainen esine, vieläpä suuri — jonka jälkeen ne rauhassa jatkavat ateriaansa. Sitten on tuo petollinen kurpitsa pian keskellä eläimiä kohoten ja laskien laineilla. Äkkiä miehemme alhaalta tarttuu jonkun linnun jalkoihin, vetää sen syvyyteen ja pysyysitten paikoillaan luottavasti tuudittaen keltaista päätä. Veden alla hän katkaisee linnun kaulan ja sitoo sen vyöhönsä. Muut sorsat mahdollisesti näkivät toverinsa sukeltavan ja, jos he mahdollisesti ajattelisivat sen pitkää poissaoloa ne varmaankin luulevat sen tehneen jonkun pitemmän vedenalaisen matkan. Ne edelleenkin syövät ruohoja. Täten häviää lintu toisensa perästä ja, kun kiinalaisella on vyönsä täynnä, hän pää huojuen palaa siihen kohtaan, josta hän alotti matkaansa, nousee ylös vedestä ja lähtee kotiinsa. Sorsat, joilla on hyvin vähän käsitystä toistensa persoonista, eivät huomaa toverien häviämistä, vaan palaavat joka päivä ja joutuvat pyytäjän saaliiksi noiden viattomien huojuvien kurpitsojen joukossa.
Suomen metsästyslehti 7/1911.
