Rakkautta ja petosta
Kirj. Dick Donovan
(„Vaasan” suomennos)
Kuudes luku
Suuri keksintö
Argaven kanssa vietetyn muistorikkaan illan jälkeen kulutti kapteeni Bevan päivittäin useita tunteja laboratoriossaan. Kiusaus oli herännyt hänessä eikä antanut pahaakaan rauhaa.
Marie huomasi isänsä suuresti muuttuneen. Hän oli levoton hänen kalpeudestaan.
„Mikä isää vaivaa»? kysyi hän äidiltä.
„Hän näyttää siltä, kuin tulisi hän hulluksi. Mikset koeta saada häntä sulkemaan laboratorionsa ja matkustamaan jonnekin?”
Rouva Bevan hymyili.
„Sinä, rakas lapseni, olet tarpeettomasti levoton. Isääsi ei mikään vaivaa. Hän etsii viisaan kiveä.”
„Mitä sillä tarkoitetaan?”
„Tarkoitan, että hänen aivoissaan on syntynyt erinomainen ajatus. Jos hän onnistuu sen totuttamaan, tulee hänestä upporikas. Ajattele!”
„Isä-raukka! Minä toivon, että hän onnistuu.”
„Uskon niin käyvän. Tiedäthän, kuinka etevä hän on. Kun hän kerran on saanut hyvän ajatuksen päähänsä, ei hän siitä luovu, ennenkuin se on toteutunut.”
Jonkun ajan kuluttua oli Bevan kuin toinen mies. Kasvoista loisti iloinen tyytyväisyys. Hän melkein säteili. Hänen vaimonsa huomasi sen ja kysyi:
„Mitä sinä olet koko ajan hommannut?”
„Olen koettanut sovittaa tiedettä salaisuuksien palvelukseen.”
„Oletko onnistunut?”
„Olen.”
„Mikä ihmeellinen salaisuus se siiten on?”
„Toistaiseksi se on minun. Senverran voin kuitenkin sanoa, että sillä on mullistava merkitys.”
Rouva Bevan hymyili itsekseen. Samana iltana lähetti hän kirjeen Lontooseen. Se oli osoitettu „Parooni Waldersteinille” erääseen West Endin hienoimpaan hotelliin. Ne neljätoista päivää, jotka Bevan oli saanut Argavelta miettimisaikaa, olivat kuluneet. Argave oli luvannut tämän ajan kuluttua palata Bevanin luo, mutta häntä ei kuulunutkaan. Bevan tuli hieman levottomaksi. Hän oli jälleen ilman rahoja, kun vihdoinkin saapui kirje Lontoosta. Se oli näinkuuluva:
„Paras kapteeni Bevan!
Olen ollut matkoilla enkä siitä syystä tilaisuudessa tavata teitä. Kun en lähimmässä tulevaisuudessa saavu Pariisiin, en voi täyttää lupaustani tulla teitä tapaamaan. Olisi mielenkiintoista kuulla jotain teiltä tai, vieläkin parempi, tavata teitä Lontoossa. Oletteko onnistuneet? Jos se pieni yritys, josta viime kerralla oli puhetta, näyttää mahdolliselta toteuttaa, olisin kiitollinen saadessani tietää sen. Ehkä suostutte matkustamaan tänne? Puhtaasti henkilökohtaisista syistä esiinnyn täällä parooni Waldersteininä. Voinko ehkä tavata teidät ensi keskiviikkona. Tulkaa, jos voitte. Millä hetkellä tahansa voidaan minut kutsua takaisin Venäjälle. Jos niin käy, emme tapaa pitkään aikaa. Teillähän on hyvää aikaa ja voitte tehdä niinkuin haluatte. Pyydän tervehtiä rouvaanne ja ihastuttavaa pikku tytärtänne.
Teihin todella luottava,
Charles Argave.”
Bevan hymyili kirjeen luettuaan tyytyväisyyden hymyilyä ja sanoi seuraavana päivänä ikäänkuin sattumalta vaimolleen:
„Matkustan Lontooseen näinä päivinä.”
„Mitä siellä teet?”
„Liikeasioita toimittelen.”
„Toivon hyviä afäärejä”, sanoi rouva, „elämme nimittäin jälleen kädestä kärsään.”
Bevan ei vastannut tähän huomautukseen, mutta kutsutti sen sijaan tyttärensä ja kysyi tältä, haluaisiko hän matkustaa Lontooseen. Hän selitti olevansa riemuissaan tästä ehdotuksesta ja alkoi heti matkavalmistuksiin. Seuraavana iltana matkustivatkin isä tyttärineen. Perille tultua asettuivat he asumaan varsin vaatimattomaan hotelliin lähelle Oxford Streetiä. Marien suureksi kummastukseksi kirjoitti isä itsensä päiväkirjaan Alfred Brookfieldiksi ja tytön ihmettelyn johdosta hän selitti, että kun hotelli kuului kolmanteen luokkaan, ei hän halunnut ilmaista oikeaa nimeään. Hän huomautti vielä, että matkakassa on pieni ja sentähden ei ole varaa asua muualla. Tämä selitys tuntui sangen uskottavalta ja Marie tyytyi siihen. Vaikka hän olikin huomiokykyinen ja järkevä, oli hän kuitenkin kylläkin nuori antaakseen, varsinkin isänsä, narrata itseään.
Parooni Waldersteinin ja herra Alfred Brookfieldin välinen kohtaus oli sangen sydämellinen. Kapteeni ohjattiin erääseen hienosti sisustettuun huoneeseen ja palvelijan poistuttua ilmestyi herra Charles Argave sisemmästä huoneesta sekä lausui vieraansa tervetulleeksi.
„Oletteko saapuneet hakemaan ne kymmenentuhatta frangia, jotka teille lupasin?”, kuiskasi hän. Bevan lausui ainoastaan:
„Olen onnistunut yli odotusten, olen tehnyt suuremmoisen keksinnön.”
Parooni kiinnitti harmaat silmänsä toveriinsa, mutta ei saanut tietää mitään.
„Luonani on eräitä ystäviäni”, huomautti hän. „Ehkä teette meille seuraa. Olemme kaikki veljiä ja toimimme yhdessä. Voitte puhua avoimesti.” Hän veti syrjään raskaan samettiuutimen ja työnsi Bevanin pienempään, hyvin kalustettuun huoneeseen. Pöydällä oli laseja, samppanjapulloja ja sikarilaatikoita. Neljä hienosti puettua herrasmiestä istui huoneen eri osissa. Kaikki polttivat. He nousivat vieraan saapuessa. Charles Argave, alias parooni, esitti hänet.
Vaasa 22.5.1925.
